MINÄ

Synnyin v. 1960 runsaslumisena keväänä Jurvassa,
”hyvässä turvassa”.
Äiti ja isä tyylihuonekaluja verstaassa ahersi,
isoveli minua yritti välillä hoitaakin,
mutta joskus se vain huutoani pahensi.
Ylioppilaaksi v. 1979 kirjoitin
ja sitten lastenhoitoalan opiskelut aloitin.
Poriin miehen opiskelun perässä tieni vei,
töitä lastentarhanopettajana sieltä sain, hei!
Esikoisemme syntyi v. 1986 siellä,
mutta emme kauan viihtyneet Messintiellä.
Mies sai sähköinsinöörin paikan Ilmajoelta sähköliikkeestä,
niin mekin tytön kanssa matkustimme perästä.
Löysimme mukavan paikan Koskenkorvalta, Honkalanmäeltä
ja muutimme sinne, vaikka emme aluksi tienneet – minne?!
Minuakin onnisti seuraavana keväänä
– sain ala-asteen opettajan sijaisuuden,
joka pian vaihtui lastentarhanopettajan virkaan,
ei kylläkään uuteen.
Lapsiakin siunaantui vielä kaksi
ja nyt minua voi kutsua jo mummaksi!
Se onkin paras virka tähän asti,
sointuukin korvassa niin ihanasti.

Vuonna 1998 huomasin herkistyneeni sähkölle,
joka oli aivan uusi asia monille.
Jäin kotiin hoitamaan itseäni ja odottamaan,
mitä elämä vielä tuo ja Luoja suo.
Ensin alkoi kiinnostaa ravintoterapia, kun huomasin,
että siitä oli itselleni paljon apua.
Poikanikin oli erittäin allerginen, täytyy sanoa,
joka lisäsi entisestään tiedonjanoa.
Henkiset asiat alkoivat kiinnostaa samalla – kävin Reiki I kurssin;
siitä alkoi itää ajatus – hoitaa energialla.
Neljän vuoden jälkeen ryhdyin perhepäivähoitajaksi
 – sain hoidettavaksi kolme erittäin allergista lasta
 – oli siinä aluksi ihan tarpeeksi.
Jatkoin samalla opiskelua: NLP, Fengshui-energiasisustus, rentoutusohjaus, aarrekartta,
Freeway-cer, yrittäjätutkinto, ravintoterapia, kotityöpalvelu – ei kohta pysty enää pitämään lukua…

Pikkuhiljaa kypsyi ajatus : perustaa oma yritys!
1.4.2006 Riitan Terapiat näki päivänvalon
ja seuraavana keväänä tein radikaalin
teon: itseni kunnasta irtisanoin!
Siitä alkoi elämä aivan uus, eikä aina pelkkä ihanuus.
Mutta nyt saan hoitaa ihmisiä monella tapaa,
auttamisen halu roihuaa ja palaa.

Harrastuksiakin olen vuosien varrella haalinut,
ja niitä vaihtelevalla menestyksellä vaalinut.
Tuomas-kuorossa laulelen ja poikkihuilua soittelen.
Ompeluharrastus oli tauolla välillä,
mutta nyt on taas tarvetta mumman "Singerillä".
Mielenkiintoisia kirjoja on paljon vielä lukematta ja
kävelylenkkejä metsätiellä kuluttamatta.
Meditaatio kuuluu aamuohjelmaan,
kun taas päiväkirjan kirjoitus iltaan.

Nyt olen itsestäni jo melkein kaikki paljastanut
– ethän vain väsynyt liikaa, kun olet tätä lukenut?!
Toivotan jokaiselle teistä: Siunausta ja enkeleitä!