Palautetta asiakkailta

FREEWAY-CER -terapia

____________________________________________________

"Olin monia vuosia ollut todellisessa koukussa suklaaseen : levyt, patukat, konvehdit, suklaa kaikissa mahdollisissa muodoissa suorastaan juoksivat suuhuni. Suklaan syöminen ja suklaan syömisen miettiminen
alkoi jo muodostua arkipäivää haittaavaksi tekijäksi. Kilot kertyivät, eikä olo ollut muutenkaan enää mukava. Kuulin Riitan suklaavieroitus-hoidosta ja päätin kokeilla tätä vaihtoehtoa. Aluksi ajattelin, ettei tätä mielitekoa minulta nyt aivan hetkessä pois saada. Tapasimme Riitan kanssa ja mietin edelleen onkohan tästä apua. Ajattelin kuitenkin, ettei tästä mitään haittaakaan ole, joten kokeillaan. Tulokset yllättivät minut todella positiivisesti. Suklaanhimo jäi selkeästi pois, enää ei edes tehnyt mieli koko ruskeaa mössöä. Pelkäsin, että jonkun ajan
kuluttua löydän itseni nopeasti ahmimasta suklaata, mutta nyt monen kuukauden jälkeen freeway-cer -hoidosta, olen "pysynyt kuivilla". Joskus saatan ottaa muutaman palan suklaata, mutta suklaan ahmiminen on jäänyt
entiseen elämään."
Nimimerkki Suklaasyöppö

____________________________________________________

"Kyllä ratsastustunnit ovat olleet aikaisempaa rennompia. Välillä on kyllä tarvittu vähän psyykkausta,
 mutta se on ollut aiempaa helmpompaa. Ja tietysti lumiongelmaa ei ole ollut vielä. Kaikenkaikkiaan
erittäin hyvä kokemus!"
Nimimerkki Tätiratsastaja

____________________________________________________

"Ensimmäisellä F-C -hoitokerralla tunsin konkreettisesti, miten ongelma "lensi nurkkaan" ja ikään kuin
menetti merkityksensä. Ongelma on pysynyt aika hyvin poissa, mutta tuntuu pyrkivän aktiivisesti pinnalle!
Omat naputtelut eivät ole tuottaneet samaa nurkkaan -elämystä, ja olenkin tuntenut mahdottomaksi arvioida ongelman tasoa ja sen muutosta. Kenties itsehoito vaatii vain enemmän harjoitusta/toistoa. Joka tapauksessa
alkuinnostus on laantunut vaikkakaan toivoa en ole F-C:n suhteen menettänyt!"

____________________________________________________

"Suklaata syön silloin tällöin, mutta "mulle kaikki suklaa heti" -meininki on pois. Eli syön suklaata kuin
normaalit ihmiset, himo on pois. Ehkä syön nyt enemmän muuta makeaa kuin ennen ja yleistä makeanhimoa
voisi vaikka koputellakin pois."
____________________________________________________
 

"Makean himo on vähentynyt ja pullan syönti pysynyt 1. tasolla. Positiivinen kokemus."

____________________________________________________
 

"Uskomatonta. Se eilinen hoito tehos. Olin kahvilla eikä tehny yhtään mieli pullaa."

____________________________________________________

"Minulla on herkästä ja empaattisesta luonteestani johtuen ollut lapsesta asti tietynlainen kuolemanpelko
läheisteni suhteen. Lapsena luin lehdistä jostain syystä kertomuksia onnettomuuksista ja kuolemantapauksista,
ja olen menettänyt muutamia ystäviäni isovanhempien lisäksi aika nuorena. Aikuiseksi päästyäni mielessä
pyöri yhä enemmän läheisteni kuolema, etenkin sitten kun yksi nuori lähisukulainen menehtyi onnettomuudessa yllättäen. Puhelimen soidessa tuli mieleen heti ensimmäisenä, että nytkö soittavat lapsuudenkodistani, että jommalle kummalle vanhemmistani on sattunut jotain (ovat silti perusterveitä ja ikääni nähden nuoria) tai onko
miehelleni sattunut töissä jotain  - mielikuvitus siivitti tarinat pitkälle eteenpäin.

Luin paikallislehdestä Riitan Terapioista, ja päätin kokeilla minäkin. Ensi alkuun "käsittelyn" alettua mielessä kävi, että onkohan tämä ihan "humpuukia" ja miten tälläinen voi toimia, meniköhän rahat hukkaan....
Hoidon aikana tapahtuva haukottelukin tuli kuitenkin kuin itsestään!

Tuon hoitokerran jälkeen on mielessäni käynyt enää vain satunnaisesti se, miten ajattelin asiaa aiemmin vaikka kuinka usein, nyt se piipahtaa mielessä ja jatkan muilla ajatuksilla. Tosi huojentavaa!

Samalla kertaa - kun aikaa oli - kävimme läpi makeanhimoani, etenkin keksien suhteen. En ole aiemmin ollut herkkujen perään, mutta lasten kanssa kotiäitinä muutaman vuoden oltuani tuli tavaksi ikään kuin "palkita"
itsensä herkuilla, kun he katsoivat videota tai olin saanut heidät illalla nukkumaan. Keksejä saattoi mennä paketillinen tuosta vain, myös jäätelöä ja pizzaa söin aika ajoin, mutta keksejä kaikkein eniten.

Terapian jälkeen oli tunne, että keksejä ei enää tehnyt sen kummemmin mieli. Keskityin terapian aikana ajattelemaan lähinnä juuri keksejä (en niinkään muita herkkuja) ja annoin itselleni "luvan" ottaa yhden
keksin iltateen kanssa, mutta en enempää.

Keksejä ei olekaan tehnyt kovin paljoa mieli, mutta muita herkkuja on mennyt niidenkin edestä! Olisi siis kannattanut keskittää ajattelu kaikkeen herkkusyömisiini eikä antaa "lupaa" siihen yhteenkään iltakeksiin. Nyt vierasvarakeksit ovat pysyneet melko hyvin kaapissani, mutta muita herkkuja on tullut kyllä ostettua  - ja
syötyä... Mietin myös, että oli varmaan "liikaa" keskittyä kahteen ongelmakohtaan samalla käynnillä -ensimmäiseen jaksoi ehkä keskittyä paremmin. Muistan ulkoa terapian kulun, joten voisin tehdä samaa
kotonakin, mutta en ole jaksanut keskittyä siihen viime viikkojen muiden ajankohtaisten asioiden vuoksi. Ehkä osaisin saada makeanhimoni kuriin, kun tekisin itse terapian muutamana iltana keskittyneesti.

Yksi seikka, mikä jäi todella hyvin mieleen käyntini jälkeen oli se tunne, mikä minulla oli kotiin ajellessani.
Olo oli todella rentoutunut ja sananmukaisesti keskivartalossa tuntui, kuin "kivi olisi vierähtänyt pois
sydämeltä" - ilmeisesti kuolemanpelosta irtipääsyn takia."

Nainen, 40v.

____________________________________________________

" Itse hoidossa minua ei paljoa haukotuttanut, mutta kun ajelin kotiin niin haukottelin ihan koko ajan. Kotiin päästyäni jouduin saman tien lähtemään töihin ja sieltä kaupungille. siellä minulle tuli ihan kauhea nälkä,
kun olin syönyt pelkän aamupalan ja kello oli jo pitkällä iltapäivässä. No uskomatonta kyllä minua ihan ällötti ajatus jostain pikaruokapaikasta tai kahvilasta jossa on jotain imeliä pullia (täysin outoa minulle).

Ja heti jouduin kovaan testiin kun jäin viikonlopuksi yksin ja sillonhan aina kaivelen karkkipussia sohvan
viereen. Ja kas kummaa en tarvinnut karkin karkkia koko viikonloppuna. Sitä vain odotti ja odotti, että kyllä
se himo iskee ja tuntui että se nyt kuuluu asiaan, mutta ei vain tarvinnut. Sitten oli jotenkin outoa katsella tv:tä
ja mietin että mitähän sitä söisi, kun ei kerran tee karkkia mieli. Söin sitten vähän jäisiä marjoja. Samoin saivat keksit jäädä kaappiin kun join kahvia.

Töissäkin joku oli jättänyt keksiä ja karkkia kaikkien syötäväksi, mutta ei minun tarvinnut ottaa. Tunne on kyllä jotenkin ihan ihmeellinen, että nyt voin ihan hyvin olla ottamatta vaikka ennen söin suurin piirtein kaksin käsin
kun oli jotain tarjolla.

Olen tässä odotellut että missä vaiheessa tämä uskomaton tunne lakkaa, ja aina välillä vähän niinkuin varmuuden vuoksi itseäni koputellut. Kyllähän minä nykyään jo saatan muutaman karkin syödä kun on tarjolla, mutta se jää
siihen muutamaan eikä tarvi syödä koko ajan. Kotonakin voin nostaa loput karkit kaappiin eikä ne vaivaa siellä laisinkaan. Mieskin on jo monelle kommentoinut, että kyllä oli hyvä hoito kun nyt hänenkin karkkivarastot on saaneet olla rauhassa. Kiitos vain vielä kerran uskomattoman hyvästä hoidosta! "

____________________________________________________

" Tehokas oli yksi ainoa hoitokerta. Kahvia en ole maistanutkaan sen jälkeen, mieli on kyllä muutamia kertoja tehnyt, mutta ei ole ollut tuskallista kieltäytyä. Ja vatsakin voi nyt paremmin. Pyrin edelleen olemaan täysin
ilman kahvia. Juon muutaman kupillisen kofeiinitonta teetä päivittäin. Karkkeja en ole ostanut kertaakaan.
Muutaman karkin olen syönyt, kun joku on tarjonnut, mutta ei ole ollenkaan vaikeaa jättää sitä tähän yhteen,
joka ennen oli aivan mahdoton ajatus.
Yösyönti oli pitkään poissa kokonaan. Ehkä viisi kertaa käynnin jälkeen olen herännyt yöllä ja "unilääkkeeksi"
syönyt jogurttia. Aiemmin yöruokana oli pullaa ja maitoa tms., joten korjaantumista on tässäkin tapahtunut.
Kun matkoilla käymme syömässä tai teellä kahviloissa, en enää ole ottanut ainoatakaan berliinin munkkia, vaan
valitsen ilman suurempia kiusauksia mahdollisimman vähärasvaisen pullan tai sämpylän. Kotona en juuri pullaa syö. En voi kun ihmetellä ja sanoa, että minun kohdallani hoito ainakin toimi. "

____________________________________________________

"Suklaahimoni on vuosikymmenien saatossa yltänyt huimiin sfääreihin.
Kun olen antanut itselleni luvan syödä suklaata, sitä on mennyt noin levy päivässä. 
Enemmänkin olisi toki mennyt, mutta pistin rajan tuohon yhteen levyyn, vaikka lipsahduksiakin joskus sattui. Tavallisesti annos oli Maraboun maitosuklaata tai minttukrokanttia tai Fazerin karpalo-vadelmaa.
Välillä tein totaalisia suklaalakkoja. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli aina todellista tuskaa, mutta sen jälkeen tilanne vähän helpotti. Mielessä häämötti kuitenkin aina lakon loppumisajankohta. Kyllä sitä niin kauan jaksaisi.
Viime pääsiäisenä, lakon aikana, suklaanhimo yltyi kuitenkin aivan hillittömäksi. Jouduin tekemään työtä hikihatussa, että en langennut. Silloin ajattelin, että jotain on asialle tehtävä.
Luin paikallislehdesta Riitan freeway-hoidosta ja päätin siltä istumalta kokeilla sitä - jahka saisin ensin
lakkoni päättymään ja tovin nautiskeltua!
Yhden hoitokerran aikana "hoito" mentiin läpi kolme kertaa.
Yritin kuulostella itseäni ja hoidon vaikutusta, mutta en osannut siltä istumalta sitä analysoida.
Halusin tietysti uskoa hoidon tehoon, sillä eihän levy päivässä voi olla terveellistä!
Ilman sen voimakkaampia tuntemuksia lähdin hoidosta kotiin, sillä tiesin todellisen testin koittavan
seuraavalla kauppareissulla. Seuraavana päivänä kävin tutussa kaupassa ostoksilla ja
mielenkiinnolla hakeuduin suklaahyllyn eteen. Katselin Fazerin karpalo-vadelma -levyä. Ei tullut pieneen mieleenkään ostaa levyä, vaikka suu olisi ehkä sitä voinut ottaa, mutta mieli ei. Kertakaikkiaan ei tehnyt
yhtään mieli. Seuraavilla kauppakerroilla katselin suklaahyllyjä aina hyvin pitkään, mutta mieli ei
halannut yhtään palaa suklaata. Suklaatoffeerullatkaan irtokarkkihyllyllä eivät kutkuttaneet minkäänlaisia makuhermoja. Tilanne jatkui näin, kunnes kesällä lomareissulla ostin yhden Fazerinan. Söin sen, mutta sen suurempia herkkuhetkiä en kokenut viettäneeni. Kunhan tuli syötyä.
Alkuun en halunnut syödä toista herkkuanikaan, suklaajäätelöä. Sen aika kyllä koitti kesällä ja sitä on mennyt, mutta varsinaista suklaata en ole tähän päivään asti himoinnut. Saatan tarjotessa palan ottaa, ja olen ostanut kokonaisen levynkin, mutta suunnattoman suuria makuelämyksiä en ole kokenut. Eikä seuraavana päivänä ole tarvinnut ostaa uutta levyä. Kaiken kaikkiaan olen puoli vuotta sitten tapahtuneen hoidon jälkeen syönyt kaksi kokonaista levyä ja pari-kolme suklaapatukkaa. Eikä tällä hetkellä tee yhtään mieli lisää.
Suklaajäätelöä kyllä voisin ottaa vaikka heti....
Nyt olen vieläkin tässä ihmetyksen tilassa iloinen siitä, että rahaa säästyy (aina ei saa suklaalevyjä tarjouksesta) ja ehkä kroppa ja terveyskin. Eihän ihmisen sisäelimet liene tarkoitettu jatkuvaan suklaansyömiseen.
Jos niin valtavan voimakas ja kauan kestänyt suklaanhimo loppuu (tai vaikka vain hetkellisesti häviää tällä hoidolla) kuin minulla oli, niin en voi muuta kuin kannustaa kokeilemaan.
Minä jään odottelemaan josko ensi jouluna tekisi mieli edes muutamaa Noblessea...."

- Maria
___________________________________________________